Itävalta 2026 – Päivä 8: Kuin viimeistä päivää…
6 heinäkuun, 2026
Heräsimme maanantaiaamuna vasta yhdeksän jälkeen. Edessä oli vielä kokonainen päivä Wienissä ennen illan lentoa, joten kiirettä ei ollut. Aamiaisen jälkeen vuorossa oli lähtöpäivän perinteinen ohjelmanumero: laukkujen pakkaaminen, punnitseminen, purkaminen ja pakkaaminen uudelleen. Jostain syystä kotiin lähtiessä tavaraa tuntuu aina olevan enemmän kuin tänne tullessa.
Kun laukut olivat vihdoin painorajoissa, päätimme käyttää vielä viimeiset tunnit hyväksi. Suuntasimmekin Uberilla Schönbrunnin linnalle.
Liput olisi kannattanut varata etukäteen. Seuraava vapaa kierros oli vasta puolentoista tunnin päästä, mutta se ei oikeastaan haitannut. Viimeisenä matkapäivänä ei enää ollut kiire minnekään. Istuimme linnan terassilla, join reissun toisen kaakaon kermavaahdolla ja katselimme tihkusateessa kylpevää linnanpihaa. Ensimmäinen kaakao tuli eilen täysin sattumalta, kun sade yllätti meidät Türkenschanzparkissa. Nyt siitä tuli kuin tämän matkan oma pieni sadepäiväni piriste.
Palatsikierros oli hieno päätös Wienille. Kun tulimme ulos linnasta, sade oli väistynyt ja aurinko paistoi jälleen Schönbrunnin puutarhoihin ja söimme pienet välipalat. Aika osuva päätös viimeiselle päivälle.
Hotellilta haimme matkatavarat ja suuntasimme hyvissä ajoin Wienin lentokentälle. Itsepalvelu Bag Drop toimi hienosti ja turvatarkastus sujui nopeasti ilman, että nesteitä tai elektroniikkaa tarvitsi kaivaa laukusta. Vielä viimeiset tuliaisostokset, hetki Vienna Loungessa ja sitten odottamaan kotimatkaa.
AirBaltic ilmoitti jo etukäteen noin 20 minuutin viiveestä, mutta lähtötaululla kaikki näytti pitkään normaalilta. Lopulta kone saapui portille vasta boardingin jo alettua. Pääsimme kuitenkin pian koneeseen ja matka kohti Riikaa alkoi.
Riikaan saavuttaessa Turun koneen olisi aikataulun mukaan pitänyt jo lähteä, mutta AirBaltic piti vaihtoyhteyden kasassa. Kävelimme rauhassa portille muiden Wienistä saapuneiden matkustajien kanssa, vaikka lähtötaulut vilkkuivat punaista FINAL CALL -tekstiä. Muutamaa minuuttia myöhemmin istuimme jo Turun koneessa odottamassa viimeisten vaihtomatkustajien saapumista.
Turkuun laskeuduimme tiistain puolella. Matkatavarat löytyivät nopeasti, ja tällä kertaa oma auto sai jäädä kentälle tulemattakin – taksi odotti ulkona ja vei meidät suoraan kotiin. Kello näytti kahta yöllä, kun suljimme kotioven takanamme.
Viikko oli ohi.
Kotiin oli hyvä tulla.
Mutta yhtä hyvä oli myös lähteä viikkoa aiemmin.
Kiitos Itävalta. Nähdään vielä.
