Itävalta 2026 – Päivä 6: Wien johdatti meitä taas

Lauantaiaamu alkoi juuri niin kuin lomalta kuuluu odottaakin – ilman kiirettä.

Nukuimme hieman pidempään ja hotellin aulassa päätimme, että syödäänkin aamiainen hotellilla.

Päivän ohjelmasta ei ollut sen kummempaa suunnitelmaa. Katsotaan, mihin päivä vie.

Aamiaisen kohokohta oli ”ihan perus hotelli pannari”

Aamiaisen jälkeen otimme Boltin keskustaan. Ensimmäinen yllätys odotti jo siellä – Schmetterlinghaus, Wienin kuuluisa perhostalo.

Kaunista, rauhallista ja juuri sopivan kokoinen.

Sillä välin, kun rouvat perhostalon jälkeen suuntasivat Sissi-museolle, miehet jäivät Brasserie Palmenhausiin nauttimaan Soda mit Saftit.

Lopulta rouvat eivät jaksaneet jonottaa Sissi-museoon, vaan päätyivät Hofburgin Imperial Treasuryyn ihailemaan Habsburgien kruununjalokiviä ja keisarillisia aarteita.

Soda mit Saftien jälkeen haahuilimme Hofburgin ympäristössä ja päädyimme lopulta Heldenplatzin penkille istumaan. Ei siksi, että olisi ollut kiire levätä, vaan siksi, että paikka tuntui kutsuvan pysähtymään. Joskus kaupungista oppii eniten juuri silloin, kun ei tee mitään.

Kun porukka oli jälleen koossa, päätimme lähteä Sachertortelle.

Hotel Sacherin jono sai meidät kuitenkin nopeasti muuttamaan suunnitelmaa, joten istuimme Ravintola Verdeen.

Välillä matkailussa kannattaa unohtaa ajatus siitä, että juuri ”se ainoa oikea paikka” olisi paras.

Tärkeämpää oli hyvä seura, kahvi ja erinomainen Sachertorte.

Kahvin jälkeen totesimme, että lounas saa jäädä väliin. Otimme Boltin hotellille, pidimme pienet ”välikuolemat” ja päätimme katsoa myöhemmin, mihin ilta meidät vielä vie.

No… niinhän siinä taas kävi.

Uber vei meidät Nussbergille, ja tarkoitus oli käydä yhdellä viinitilalla.

Aloitimme Mayer am Nussbergilla, jossa lasiin päätyi Wiener Gemischter Satz DAC.

Viinitarhan tunnelma oli niin hieno, että päätimme jatkaa kävellen eteenpäin.

Seuraavaksi istuimme Sirbun rauhallisemmalle terassille. Siellä maistelimme Zweigeltiä ja totesimme samalla yhden käytännön asian: Sirbussa maksu onnistui vain käteisellä.

Kävely jatkui vielä Wieninger am Nussbergille.

Matkalla avautuvat näkymät yli Wienin muistuttivat jälleen siitä, kuinka ainutlaatuinen kaupunki tämä on.

Miljoonakaupunki levittäytyy alapuolella ja silti ympärillä on viinitarhoja, kävelyreittejä ja rauhaa.

Kun ilta alkoi hämärtyä, päätimme suunnata syömään Restaurant Eckeliin. Yritimme tilata Boltin, mutta juuri Nussbergillä puhelinverkko alkoi temppuilla. Välillä puhelin näytti verkkoa, välillä ei lainkaan, joten Bolt-tilaus jäi kesken.

Onneksi samaan aikaan paikalle saapui tavallinen taksi tuomaan uusia asiakkaita viinitarhoille. Kuski vei meidät suoraan Restaurant Eckeliin.

Perillä tuli vielä yksi pieni yllätys – korttimaksu ei onnistunutkaan.

Onneksi käteistä oli vielä jäljellä Sirbun jälkeenkin.

Pieni vinkki siis Nussbergille suuntaaville: muutama kymppi käteistä kannattaa pitää taskussa. Sitä ei ehkä tarvitse koko päivänä, mutta jos tarvitsee, se voi pelastaa illan.

Restaurant Eckelissa aloitimme raikkaalla mereneläväalkuruoalla, mutta pääruoasta ei tarvinnut enää pitkään miettiä.

Olihan se pakko… Wiener Schnitzel.

Nyt voi hyvillä mielin todeta:

Viiniä juotu ja Sachertorte ja Wiener Schnitzel syöty Wienissä.

”Pakolliset” on siis hoidettu.

Huomenna ei tarvitse enää suorittaa mitään…

Katsotaan rauhassa, mihin Wien meidät vielä viimeisenä kokonaisena päivänä johdattaa.