Itävalta 2026 – Päivä 4: Wien ilman kiirettä

Aamu alkoi rauhallisesti. Tällä kertaa jätimme hotelliaamiaisen väliin ja kävelimme kadun toiselle puolelle Café Friedliin. Eggs Benedict ja kuppi vihreää teetä olivat täydellinen aloitus päivälle.

Aamiaisen jälkeen hyppäsimme ratikka 38:aan ja suuntasimme Ringstrasselle. Kävelimme kaupungintalon, parlamentin ja Volksgartenin kautta kohti keskustaa. Välillä pysähdyimme vain istumaan suihkulähteen ääreen katsomaan ympärillä virtaavaa kaupunkia.

Tällaiset hetket muistuttavat, ettei matkalla tarvitse olla jatkuvasti menossa.

Seuraavaksi vuorossa oli Wienin luonnontieteellinen museo. Rakennus teki vaikutuksen jo ulkoa, ja sisältä löytyi sali toisensa jälkeen täynnä mielenkiintoista nähtävää.

Silti huomasin ajattelevani Turun biologista museota. Se on paljon pienempi, mutta juuri siksi niin helposti lähestyttävä. Siellä tulee käytyä aivan liian harvoin.

Museolta jatkoimme kävellen oopperan suuntaan ja lounaalle Sky Bariin. Hyvän ruoan lisäksi mieleen jäivät ennen kaikkea upeat näkymät Wienin kattojen ylle.

Lounaan jälkeen metro vei meidät Prateriin. Tarkoitus oli vain kävellä puistossa, mutta tietenkin päädyimme myös huvipuiston puolelle. Laitteisiin emme tällä kertaa nousseet, vaan nautimme pirtelöt pienen maailmanpyörän vieressä ja katselimme ympärillä pyörivää kesäistä tunnelmaa.

Paluumatkalla hotellille totesimme, että päivä oli ollut jo enemmän kuin onnistunut.

Hotellilla viinilasillisella parvekkeella huomattiin, että kello oli vasta puoli seitsemän.

Niinpä päätimme hypätä vielä kerran ratikka 38:aan ja ajaa sen päätepysäkille Grinzingiin.

Ja mikä päätös se olikaan.Ilta kului perinteisten heurigerien tunnelmasta nauttien.

Ensin lasillinen Pinot Brut Rosé Sektiä, sitten pieni kävely Grinzingin kujilla, jossa vastaan tuli jopa viiniautomaatti – sellainenkin tuli ensimmäistä kertaa nähtyä.

Lopuksi istuimme vielä toiseen heurigeriin, jossa nautimme lasillisen wieniläistä Gemischter Satzia ja kevyen kanasalaatin.

Samalla tuli jälleen todettua, kuinka hienosti Wienin julkinen liikenne toimii.

Raitiovaunut ja metro tekevät liikkumisesta vaivatonta, eikä autoa kaupungissa kaipaa lainkaan. 24 tunnin lippu maksoi vain 9,70 euroa (heinäkuu 2026), ja sillä liikuimme huolettomasti koko päivän.

Kun palasimme illalla hotellille, askelmittari näytti yli 15 000 askelta. Mutta yksikään niistä ei tuntunut suorittamiselta.

Päivän aikana tuli jälleen todettua, että Wieniä ei kannata yrittää nähdä yhdellä kertaa. Kaupunki palkitsee ne, jotka välillä pysähtyvät – kahvilaan, puistoon tai heurigeriin.

Ehkä juuri siksi tämä päivä jäi mieleen yhtenä matkan parhaista.