Itävalta 2026 – Päivä 7: Viimeinen kokonainen päivä Wienissä

Viimeinen kokonainen päivämme Wienissä alkoi juuri niin kuin lomalla kuuluukin. Nukuimme pitkään, nautimme rauhallisen hotelliaamiaisen ja palasimme vielä hetkeksi huoneeseen. Ei ollut kiire minnekään.

Lopulta lähdimme kävelylle hotellin lähialueille. Reitti vei Olympiaparkin, Krimparkin ja Hugo Wolf Parkin kautta aina Türkenschanzparkiin asti.

Viikon helteiden jälkeen pilvinen sää ja noin 23 asteen lämpötila tuntuivat suorastaan täydellisiltä. Oli mukava vain kävellä, katsella sunnuntaipäivää viettäviä wieniläisiä ja nauttia kaupungin vehreydestä.

Juuri kun sade alkoi, löysimme lähes saman tien suojan Meierei Diglasista, pienen kahvila-ravintolan puistossa. Minulle valikoitui kaakao kermavaahdolla, ja täytyy sanoa, että se sopi siihen hetkeen täydellisesti.

Hauskasti juuri, kun pääsimme sisään ja juomat olivat edessämme, sade alkoi väistyä ja taivas kirkastua.

Puistosta kävelimme rauhassa takaisin hotellia kohti. Sunnuntai näkyi Wienissä selvästi – kaupat olivat kiinni ja moni ravintolakin vietti lepopäivää.

Obkirchergassea pitkin kävellessämme etsimme kevyttä lounasta, ja lähes hotellin kulmalla löytyi sopivasti avoinna ollut Noodle King. Ei ehkä kaikkein itävaltalaisin vaihtoehto, mutta juuri sillä hetkellä täydellinen.

Pienen lepohetken jälkeen päätimme lähteä vielä kerran keskustaan. Rathausplatzilla Film Festival oli käynnissä, mutta tunnelma oli selvästi rauhallisempi (kuulemma) kuin edellisenä iltana. Ihmiset nauttivat ruoasta, juomasta ja kesäillasta, eikä kenelläkään näyttänyt olevan kiire.
Illan ohjelmassa olisi ollut Beethovenin Fidelio Wienin valtionoopperan esittämänä. Päätimme kuitenkin jatkaa iltaa omalla tavallamme. Festarialueelta löytyi pekoniin kääritty Käsekrainer, paahdettuja perunoita ja kylmä Ottakringer. Bratwurst oli hetken vaihtoehtona, mutta tämä valinta osoittautui erinomaiseksi.

Illan suurin yllätys odotti kuitenkin aivan kulman takana.
Votivkirchessä järjestettävä Light of Creation oli elämys, jota on vaikea kuvailla. Emme oikeastaan ottaneet kuvia lainkaan, sillä olimme liian keskittyneitä katsomaan. Valot, musiikki ja kirkon upea tila muodostivat kokonaisuuden, jota ei kuva eikä video pysty välittämään. Se on yksinkertaisesti koettava itse.
Ja tuli muuten käytyä sunnuntaina kirkossakin. Siitä taitaa olla jo hetki. 😂

Uber toi meidät takaisin hotellille, ja ilta päättyi hotellin parvekkeelle tätä kirjoittaessa. Seuraksi otin jääkaappiin jääneen pullon Ottakringer Wiener Spezialia. Sattuipa sopivasti, että juuri se jäi viimeisen illan olueksi Wienissä.

Olipa taas päivä.

Aamulla en olisi osannut arvata, että päivä veisi meidät puistojen, sateen, kaakaon, Film Festivalin, pekoniin käärityn Käsekrainerin ja yhden koko matkan hienoimmista elämyksistä kirkon sisällä koettuun valoesitykseen.

Huomenna on vielä yksi päivä aikaa ennen iltapäivällä koittavaa kotimatkaa. Mutta juuri nyt tuntuu siltä, että Wien on antanut meille enemmän kuin osasimme tältä matkalta odottaa.