Se aika vuodesta
17 lokakuun, 2025
Viime reissu jäi vähän tyngäksi täällä, eikä ehditty oikein mitään päivittämään mihinkään, nautittiin matkasta ja seurasta… Nyt taas ollaan lähdössä kahdestaan ja nyt kun kalenterissa alkaa häämöttää loppuvuosi ja ensilumi tekee tuloaan, alkaa tuttu tunne hiipiä mieleen. Se kutkuttava, levoton ajatus siitä, että pian olisi taas aika pakata laukku, jättää pimeys taakse ja suunnata sinne, missä aurinko paistaa keskipäivällä suoraan ylhäältä.
Se alkaa aina huomaamatta.
Ensiksi huomaan, että aamukahvi ei enää maistu samalta – ilma on viileämpi, tuuli vähän terävämpi ja kokoajan on pimeä.
Sitten jossain vaiheessa alan selata vanhoja kuvia Kapkaupungista, pöytävuoren varjosta, auringosta joka laski Atlanttiin kuin kultainen appelsiini.
Ja silloin sen tietää: nyt on taas se aika vuodesta..
Kun Suomessa vedetään villasukat jalkaan ja etsitään kynttilöitä kaappien perukoilta, siellä etelässä alkaa kesä. Päivät pitenevät, meri tuoksuu suolaiselta ja ”lämpimältä”, ja ihmiset nauravat enemmän. Siellä uusi vuosi ei ala pakkasen puremalla, vaan sandaalit jalassa, lasi viiniä kädessä ja aurinko poskilla.
Tällä kertaa olemme suunnitelleet aluksi olevamme Kapissa muutaman päivän – juuri sopivasti, että ehtii hengittää Pöytävuoren maisemia ja tuntea kaupungin rytmin ennen kuin suuntaamme False Bayn kautta sisämaahan, viinitilojen vihreään rauhaan. Ehkä käydään vähän kauempana sisämaassa, eihän sitä koskaan tiedä.
Aamut alkavat lintujen laululla (toivottavasti ei Hadida) ja jatkuvat pitkiksi iltapäiviksi viinilasien kilinään, puutarhapöytien varjoihin ja keskusteluihin, jotka jatkuvat auringonlaskuun asti. Se on Etelä-Afrikkaa parhaimmillaan: kiireetöntä, lämminhenkistä ja täynnä makuja, jotka jäävät mieleen pitkäksi aikaa.
Ja koska rakastamme hyvää ruokaa, viinialueet ovat meille pieni taivas maan päällä. Pitkä lounas viinitarhan keskellä, lasi viiniä kädessä ja aurinko hartioilla – siinä hetkessä tuntuu, että kiire katoaa jonnekin kauas.
Tässä vaiheessa vuotta ajatus alkaa aina kyteä: pitäisikö taas lähteä vuodenvaihteeksi etelään?
Se ei ole pelkkä matka pois talvesta, vaan matka johonkin, missä kaikki tuntuu vähän kirkkaammalta – värit, maut, ihmiset, elämä.
Ehkä tänä vuonna se on taas meidän vuoromme.
Ehkä tänä vuonna vuosi vaihtuu siellä, missä aurinko ei koskaan väsy paistamaan – ja missä viinilasissa maistuu kesä. ☀️🍷