Lauantaiaamuna laitoin ähdin katsomaan, mihin Faron kujat vievät. Sen tarkempaa suunnitelmaa ei tarvittu. Ir ao sabor da maré — vuoroveden mukana, kuten tällä matkalla on jo tullut tavaksi.

Kujat veivät lopulta lounaalle. Ruokalistalla arvoin omeletin ja Bubban katkarapusalaatin välillä, mutta Bubba voitti. Pöytään tuli kulhollinen katkarapuja, oliiveja ja kasviksia.

Haahuilu jatkui, kunnes istuin taas alas. Eteen ilmestyi Sagres ja sen kaveriksi vettä .

Illalla kävin Nova Vida panimolla.

Ajatus oli piipahtaa Louléssa panimolla maistelemassa olutta. Nova Vidan omistajalla oli kuitenkin toinen ehdotus: lähtisinkö hänen kanssaan kyläjuhlille? Lähdin. Siinä vaiheessa päivän suunnitelma oli jo kauan sitten lakannut olemasta suunnitelma.

Hotellille pääsin lopulta takaisin. Onneksi. Olipahan lauantai — sellainen, jota ei olisi osannut etukäteen kirjoittaa.