Portugali 2026 – Päivä 11: Mihin oikein olimme ankkuroituneet

Aamulla herätessä pääsimme vihdoin näkemään, mihin olimme edellisenä iltana pimeässä ankkuroituneet. Yöllä Olhãon suuntaan oli näyttänyt olevan pelkkää vettä, mutta aamuauringossa välistä paljastui kokonainen sokkelo matalia saaria, suolamaita ja vuorovesikanavia.

Yö oli rauhallinen ja unikin maistui paremmin kuin Portimãossa. Täällä eivät pikaveneet, kalastusalukset ja muu liikenne pörränneet jatkuvasti ympärillä. Lentokoneet kulkivat kyllä suoraan ankkuripaikan yli matkallaan Faron kentälle, mutta ne olivat lopulta paljon pienempi riesa.

Aamukahvien jälkeen laskimme jollan vesille ja suuntasimme Culatralle. Myöhäinen aamiainen – tai ehkä se oli jo lounas – syötiin Baixa Marissa. Minulle tietenkin tonnikalasalaatti.

Ruokailun jälkeen lähdimme kävelemään kylän halki saaren toiselle puolelle. Vastassa oli Sol da Culatran pitkä hiekkaranta, olkivarjoja ja turkoosia Atlanttia. Ja pitäähän maailmalle aina pieni jälki jättää: kylän kyltissä lukee nyt myös HOWZIT was here. 😉

Illaksi palasimme jollalla Pandoralle. Päivä päättyi hyvään illalliseen ja korttipeleihin veneellä. En ehkä vieläkään osaa pelata, mutta harjoitusta ainakin tulee.

Ankkuriin jääminen ei sittenkään tarkoittanut paikalleen jäämistä. Olipa hieno päivä. ⛵️🏝️