Päivä 21
19 tammikuun, 2026
Päivä alkoi hyvien unien jälkeen aamiaisella ja rauhallisella pakkaamisella. Lento olisi vasta illalla, mutta huoneen luovutus oli jo klo 10. Onneksi majapaikassa oli yksi huone vapaana, joten saimme jättää matkalaukut sinne talteen. Tämä helpotti päivää huomattavasti – yölennoissa tämä on usein se hankalin osuus, kun joutuu pyörimään tuntikausia tavaroiden kanssa. Nyt kaikki hoitui vaivattomasti.
Laukut toiseen huoneeseen, Uber alle ja suunta kohti Sandtonia viime hetken ostoksille ja lounaalle. Oli mukava palata Sandtoniin, edellisestä käynnistä oli taas vierähtänyt aikaa. Alue on kasvanut vuosien saatossa valtavasti – korkeita tornitaloja, hotelleja, toimistoja ja ravintoloita silmänkantamattomiin. Vaikea uskoa, että samoilla kulmilla tuli aikanaan seurattua Renault F1 -näytösajoa parikymmentä vuotta sitten.
Sandton Cityssä tehtiin viimeiset ostokset ja hankittiin tuliaiset kotiin. Lounaalle päädyttiin Nelson Mandela Squaren La Paradaan, ja sen jälkeen jäätiin aukiolle nauttimaan viinistä, seuraamaan ihmisiä ja moikkaamaan Madiban patsasta. Täydellinen, kiireetön tapa viettää reissun viimeisiä tunteja.
Iltapäivällä otettiin Uber takaisin Fourwaysiin hakemaan matkatavarat ja sieltä jatkettiin kohti O. R. Tambon lentokenttää. Matka sujui yllättävän hyvin – kuski osasi kiertää pahimmat ruuhkat, eikä stressiä ehtinyt syntyä.
Kentällä treffattiin myös paikalliset tutut, joita ei reissun aikana ehditty tavata. He tulivat moikkaamaan meitä ennen turvatarkastusta, ja hetki oli lämmin ja merkityksellinen – nopeat kuulumiset, halaukset ja lupaus siitä, että vielä joskus nähdään uudelleen.
Check-inissä oli pientä säätöä laukkujen painojen kanssa, mutta kaikki saatiin lopulta kuntoon. Turvatarkastus ja passintarkastus sujuivat poikkeuksellisen nopeasti ja vaivattomasti. Tax refund ei tällä kertaa mennyt ihan putkeen, joten päätettiin hoitaa se myöhemmin kotona – katsotaan sitten, miten se onnistuu.
Kaiken kaikkiaan lähtö sujui hienosti ja kone pääsi matkaan aikataulussa. Kun istuttiin paikoille ja kone rullasi kohti kiitotietä, olo oli rauhallinen ja kiitollinen. Taas yksi matka Etelä-Afrikkaan takana – ja tunne siitä, että tänne ei koskaan tulla viimeistä kertaa.